A practice approach to experimental governance : Experiences from the intersection of everyday life and local experimentation

Tässä väitöskirjassa tutkin käytäntöteorian näkökulmasta paikallisia, kestävyyteen tähtääviä kokeiluja. Väitöskirjatutkimus nivoo yhteen kokeilevan hallinnan ja käytäntöjen dynamiikan tutkimussuuntia ja ottaa osaa niin poliittisesti kuin tieteellisestikin ajankohtaiseen keskusteluun kulutuksen ohjaamisesta kestävämpään suuntaan kokeilujen ja interventioiden keinoin. Väitöskirja keskittyy kokeilujen osallistujiin: miten he ottavat uusia teknologioita ja palveluita käyttöön arjessaan, miten yksilöiden sosiaalinen kanssakäyminen vaikuttaa käytäntöjen muuttumiseen ja leviämiseen. Useat käytäntöjen osatekijät – millaisista elementeistä käytännöt muodostuvat, miten ne kytkeytyvät toisiinsa, miten muutos yhdessä käytännössä vaikuttaa kokonaisuuteen ja miten yksilöt toimivat suhteessa yhteisössä vallitseviin sosiaalisiin normeihin, odotuksiin, sääntöihin ja merkityksiin – vaikuttavat siihen, miten pysyviä tai joustavia käytännöt ovat. Tämä väitöskirja koostuu viidestä artikkelista, jotka käsittelevät sitä, mitä paikallisilta kokeiluilta voidaan odottaa ja millainen on kunkin kokeilun rooli kokeilukulttuurissa, sekä mitä arjen käytäntöjen tutkiminen kertoo kokeiluista ja miten kokeilut toimivat arjessa. Yksi artikkeleista on meta-analyysi ilmastonmuutoksen hallintaa kokeilujen keinoin käsittelevistä artikkeleista ja neljä muuta empiirisiä tapaustutkimuksia yhteensä kolmesta paikallisesta kokeiluhankkeesta Jyväskylässä. Väitöskirjan tulokset osoittavat, että käytäntöteoreettinen lähestymistapa sekä osallistujien näkökulma tarjoavat uudenlaisen perspektiivin kokeilevan hallinnan toimintatapoihin. Vaikka kestävän kulutustason saavuttaminen edellyttää käytäntöjen laajempaa muutosta, yksittäiset toimet käytäntöjen ilmentäjinä voivat auttaa ymmärtämään niitä kokemuksia ja tekijöitä, jotka ovat keskeisessä asemassa tässä muutoksessa. Käytäntöjen keskinäiset riippuvuudet, historia, konteksti sekä kollektiiviset käsitykset normaaliudesta vaikuttavat käytäntöjen mahdollisuuteen muuttua kestävämmiksi. Tutkimuksen tulokset korostavat kuitenkin myös sitä, että osallistujat ovat kokeilujen aktiivisia toimijoita, jotka järjestävät ja organisoivat uusia käytäntöjen osia ja yhdistelmiä arjen kokonaisuuksiksi, ja peilaavat omia toimintatapojaan yhteisössä vallitseviin käytäntöihin. Tämän moninaisuuden ymmärtäminen voi auttaa kohdistamaan kokeilut tekijöihin, jotka joko tukevat tai estävät muutoksia, ja siten avata mahdollisuuksia uusille kokeiluille ja kestävien käytäntöjen luomiselle ja vakiinnuttamiselle.This dissertation examines local experimentation from a practice theoretical perspective. By doing this, the dissertation bridges the gap between two fields of research: one relating to the governance of experiments and the other to the dynamics of practices. In this way the dissertation contributes to the timely issue of steering consumption in a more sustainable direction by utilising experiments and interventions at multiple societal levels – an issue attracting wide interest within both research and policy communities. The dissertation focuses on the role of participants in accommodating novel technologies and services into their everyday lives, and the role of social interplay between individuals and their collectives in supporting or opposing the change and diffusion of practices. These factors – how everyday practices are linked together, how change in one practice affects other surrounding practices, and how individuals adjust and evaluate their performances with respect to social norms, expectations, standards and rules – are fundamental to both stability and change in practices. The dissertation comprises of five articles that illustrate, firstly, what can be expected from a local experiment and what the role of each experiment is and, secondly, what can be learnt from an everyday practice perspective on experiments and how the experiments are accommodated into the system of everyday practices. The study draws on a meta-study on 25 papers on climate governance experiments and on three empirical case studies on local experiments in Jyväskylä, Finland. This dissertation asserts that a practice approach and a participant perspective can provide new opportunities for experimental governance by illustrating the complexities of everyday practices and how to acknowledge them in experimentation. Although sustainability transitions require changes in practices as entities, a focus on the performances of practices is crucial for any intervention, as it sheds light on individual learning and experiences. The findings highlight the interdependencies and path dependencies of practices, as well as the collective perceptions of normality steering understandings of acceptable or unacceptable actions. The results also demonstrate that the participants are active contributors in experimentation, adjusting the new configurations of elements and practices in the prevailing system and reflecting on their performances in relation to others. Addressing the dynamics between individual performers of practice and their communities in (re)producing practices, and then targeting the interventions at the collective underpinnings preventing (or accelerating) change might be the key to stabilising emerging, sustainable practices

Actor Roles and Practices in Energy Transitions : Perspectives from Finnish Housing Cooperatives

Peer reviewe

Experiments in Everyday Mobility : Social Dynamics of Achieving a Sustainable Lifestyle

This article presents the results from an experimental project in Jyvaskyla, Finland, in which five 'pioneer households' aimed to reduce their environmental impacts by a variety of trials in different domains of daily consumption. The article analyses this 'home lab' experiment from a practice-theoretical perspective, focusing particularly on everyday mobility and the social interplay that occurs in mobility practices in different contexts. In so doing, the article explores the reasons behind the various outcomes of experimentation and discusses the potential of such experimentation to facilitate transformation in mobility practices. The results suggest that in order to shift daily mobility onto a more sustainable path, the social dynamics related to mobility practices should be better addressed. For example, the negotiations both inside and outside the participating households proved important in challenging the ways of doing mobility. Moreover, the potential for the diffusion of alternative mobility practices was shown to depend on a variety of factors that maintained the normality and acceptability of private driving. Utilising practice-theoretical insights in living laboratories can open new areas for experimentation and facilitate understanding of the shift in everyday practices towards greater sustainability.Peer reviewe

Is life on the basic security sustainable? : environmental space as framework for studying ecologically and socially sustainable consumption

In my Master's Thesis I discuss consumption from the perspective of ecological and social sustainability. The environmental space concept is the framework for this study. The environmental space concept was developed in the beginning of the 1990's. It is a space that can be defined with different indicators and within which it is possible to live a decent and socially acceptable life and at the same time consume natural resources in a sustainable way. In this research the upper limit of environmental space is defined as the sustainable level of natural resource use calculated as material footprint and the lower limit as decent minimum reference budgets that illustrate the level of consumption allowing a household to fulfil all basic needs and to participate in society. The material of the study was collected by questionnaires and interviews on the consumption and lifestyle of the participating households. The households interviewed were all single and living on disability pension or basic unemployment allowance. The natural resource consumption of the households was calculated as material footprint. The material footprint is based on the MIPS concept (Material Input per Service Unit) that considers the whole life cycle of products and activities. The participants were also asked to report their income and consumption expenditures. We were also discussing about consumption, the social pressure to consume and use of natural resources. The results show that the low-income households have an average material footprint exceeding the ecologically sustainable level (18 100 kg per year), although the material footprint is lower than average (40 500 kg per year). They also indicate that a sustainable level of resource use cannot be achieved solely by individual choices but the society must improve the changes in the supply of products, services and infrastructure, enabling households to consume in a more sustainable way. The income level of the households remains below the level of the decent minimum reference budgets. The participating households experienced poverty as lack of possibility to consume and recognized the prevailing social pressure to consume. Consuming was characterized by pursuit of status and social comparison between people. The change in prevailing consumer culture is an essential part on the way towards sustainable society, because the amount of consumption grows as long as welfare is measured through consumption. The connection between consumption and natural resource use remained unclear to many of the households and attitudes towards nature alternated between the households. Those households that had been low-income for their whole life, hadn't thought about the sufficiency of natural resources. Their more ecological way of living than average is rather compulsory than their own choice. The rise in their income level would lead to increasing consumption, as households would want to raise their standard of living by moving to a bigger house and travelling. When we notice the limits of the Planet, we should pay more attention to the upper limit of the environmental space to those, who consume the most.Tässä pro gradu -tutkielmassa käsitellään kuluttamista ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta. Tarkastelun viitekehyksenä toimii ympäristövaran (environmental space) käsite. Ympäristövara on 1990-luvun alussa kehitetty, erilaisilla mittareilla määritettävissä oleva tila, jossa on mahdollista elää kohtuullista ja sosiaalisesti hyväksyttävää elämää ja samaan aikaan kuluttaa luonnonvaroja kestävällä tavalla. Tässä tutkimuksessa ympäristövaran ylärajaksi on määritelty luonnonvarojen kulutuksen kestävä taso MIPS (Material Input per Service Unit) -menetelmällä mitattuna ja alarajaksi kohtuullisen minimin viitebudjetin mukainen rahasumma, jonka tulisi mahdollistaa elämisen kannalta välttämättömien tarpeiden, kuten ruoan ja asunnon, lisäksi yhteiskunnallinen osallistuminen. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeilla ja haastatteluilla. Tutkittavat olivat yksinasuvia, perusturvan varassa eläviä henkilöitä. Heidän luonnonvarojen kulutuksensa eli materiaalijalanjälkensä laskettiin MIPS-menetelmällä. MIPS on ekotehokkuuden mittari, jonka avulla lasketaan, kuinka paljon luonnonvaroja on kulunut jonkin tuotteen tai palvelun koko elinkaaren aikana. Tuloksia vertailtiin aiempiin tuloksiin keskivertosuomalaisen sekä suomalaisten kotitalouksien luonnonvarojen kulutuksesta. Tutkittavilta kysyttiin myös heidän tuloistaan ja menoistaan. Lisäksi haastatteluissa keskusteltiin kuluttamisesta, yhteiskunnassa vallitsevasta kulutuspaineesta sekä luonnonvarojen käytöstä. Tulosten mukaan perusturvan saajien materiaalijalanjälki (18 100 kiloa vuodessa) ylittää ekologisesti kestävän tason, vaikka onkin selvästi keskivertosuomalaisen materiaalijalanjälkeä (40 500 kiloa vuodessa) pienempi. Heidän mahdollisuutensa pienentää omaa materiaalijalanjälkeään ovat kuitenkin rajalliset. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että ekologisen kestävyyden saavuttamiseksi tarvitaan muutoksia yhteiskunnan tarjoamien palveluiden, tuotteiden ja infrastruktuurin materiaalitehokkuudessa. Tutkittavien tulotaso puolestaan jää alle kohtuulliseksi katsotun minimitason. He kokivat köyhyyden puuttuvina kulutusmahdollisuuksina ja tunnistivat yhteiskunnassa vallitsevan sosiaalisen paineen kuluttaa. Kuluttamista luonnehtivat statuksen tavoittelu ja ihmisten välinen sosiaalinen vertailu. Kulutuskulttuurin muutos on osa siirtymistä kestävän kehityksen mukaiseen yhteiskuntaan, sillä niin kauan kuin hyvinvointia mitataan kuluttamisen kautta, kulutus jatkaa kasvuaan. Yhteys kulutuksen ja luonnonvarojen käytön välillä oli monelle perusturvan saajille epäselvä ja suhtautuminen luontoon vaihteli tutkittavien välillä. Ne tutkittavat, jotka olivat eläneet pienituloisina koko ikänsä, eivät olleet pohtineet luonnonvarojen riittävyyttä. Kun itsellä ei ole varaa kuluttaa, kuluttamisen ja luonnonvarojen hupenemisen välinen yhteys ei tunnu niin konkreettiselta. Keskivertosuomalaista ekologisempi elämäntapa on pakon sanelemaa, ei oma valinta. Kun ottaa huomioon ihmiskunnan kohtaamat maapallon rajat, tulisikin kääntää katse ympäristövaran ylärajalle eli niihin, jotka kuluttavat eniten

Giving up cars - The impact of a mobility experiment on carbon emissions and everyday routines

Despite recent political and scientific interest in experiments, there is little research on participants' experiences of experimentation. This article focuses on an experiment during which eleven participants gave up ownership of their cars, and in return, received free travel cards to local buses for six months. The experiment is analysed from two perspectives. Firstly, the impact of the experiment on carbon emissions of the participants' everyday mobility is estimated based on weekly mobility surveillances and travel card data. Secondly, the practice theoretical approach is used to study the change in participants' mobility routines. The results indicate that the processes of de- and re-routinisation depend on multiple structural and individual factors reinforcing each other. Although carbon emissions of everyday mobility were reduced because of the experiment, there was variation in how the new routines were (or were not) acquired among the participants. The article suggests that, when analysed from the practice perspective, experiments might work as tools for mutual learning on how to make local public transportation more attractive among residents. Attention should also be paid to reducing the need for driving in the first place, as well as to providing more support and services for car-free living. (C) 2017 Elsevier Ltd. All rights reserved.Peer reviewe

Doing laundry in consumption corridors : wellbeing and everyday life

Abstract In this article, we explore the possibilities for a transformation toward more sustainable energy usage by engaging with mundane activities, such as doing the laundry. Across European households, laundry practices rely on social norms and material arrangements, which makes these practices rather “sticky” and resistant to change. Through the lens of consumption corridors, and accounting for wellbeing in relation to the basic needs of participation, health, and autonomy, we study laundry practices and their transformation in 73 Finnish and Swiss households that took part in a challenge to reduce their weekly wash cycles by half over a four-week period in autumn 2018. By using both qualitative and quantitative data, we analyze how participants defined minimum and maximum standards for cleanliness and convenience, for themselves and for others, over the course of the challenge period. Specifically, we consider how the sequencing of tasks associated with “doing the laundry” changed, as well as the significance of social relations and sensations in representations of social norms. The participants’ experiences helped uncover how setting limits toward consumption corridors can be achieved, whereby reductions in consumption can result in sustainable wellbeing.In this article, we explore the possibilities for a transformation toward more sustainable energy usage by engaging with mundane activities, such as doing the laundry. Across European households, laundry practices rely on social norms and material arrangements, which makes these practices rather “sticky” and resistant to change. Through the lens of consumption corridors, and accounting for wellbeing in relation to the basic needs of participation, health, and autonomy, we study laundry practices and their transformation in 73 Finnish and Swiss households that took part in a challenge to reduce their weekly wash cycles by half over a four-week period in autumn 2018. By using both qualitative and quantitative data, we analyze how participants defined minimum and maximum standards for cleanliness and convenience, for themselves and for others, over the course of the challenge period. Specifically, we consider how the sequencing of tasks associated with “doing the laundry” changed, as well as the significance of social relations and sensations in representations of social norms. The participants’ experiences helped uncover how setting limits toward consumption corridors can be achieved, whereby reductions in consumption can result in sustainable wellbeing.Peer reviewe

Online tools and user community for scaling up ENERGISE Living Labs : Deliverable 3.6

Online tools and user community for scaling up ENERGISE Living Labs. Based on the feedback obtained from WP4 and WP5 and continual engagement with the Programme Board and the expert panel, online tools and an online user community are developed for scaling up, designing, implementing and evaluating a host of ENERGISE Living Labs across Europ